Kuluneen kuukauden aikana on tapahtunut paljon kaikkea. Yksi isoimmista asioista on ollut Miikan Jackrussellinterrierin Nellan nukuttaminen ikiuneen 3.6.2009. Nellalle ikää ehti karttua lähes 16 vuotta ja viimeiset vuodet Nella saikin viettää leppoisia vanhuudenpäiviä Miikan vanhempien hellässä hoivassa. Nellan viimeinen leposija on mökillä saaressa ikuisten auringonlaskujen kauniissa maisemassa...

Tämän kokemuksen kautta jouduimme opettelemaan sellaista luopumisen tuskaa mistä kummallakaan ei ole aikaisempaa kokemusta. Se tuskan määrä mikä pienen ystävän menetyksestä tuli, yllätti voimakkuudellaan meidät molemmat. Ja kuitenkin tiesimme, että tämä tilanne on tänä kesänä jossain vaiheessa tulossa..

Vaikka on ollut surua, on myös ollut monia ilon aiheita. Juhlimme mm. kuun vaihteessa kauniissa aurinkosäässä pikkuveljeni lakkiaisia Pattijoella ja häävalmistelut etenevät pikkuhiljaa..

Elmon ja Allun treenit ovat jatkuneet viikottaisina ja molempien kanssa on menty eteenpäin, mutta edelleen huomaa, että olen ollut talven huonossa kunnossa ja treenaamatta. Allun kanssa menemme jo 4 estettä peräkkäin ja Allu on agilityssa tosi hyvä silloin kun jaksaa keskittyä. Otin Allulle palkaksi nyt lelun ja se on toiminut älyttömän hyvin! Elmon kanssa samoin lelupalkka toimii, mutta nakit on se viimeinen, paras palkka :) Eilen kisasimme Elmon kanssa epävirallisissa kisoissa ja rata oli sm-rata eli todella vaikea meille, jotka ei ole kisattu lokakuun jälkeen tai edes treenattu kuin toukokuu. No, mä olin ihan onneton, unohdin kolmannen esteen jälkeen hetkeksi radan. Tuli totaalinen black out, samoin kuin unohdin esteen 11 olemassa olon.. No loppurata sujui mallikkaasti, kuten myös tämän päivän treenit..

Allusta pitänee se vielä mainita, että ennen pikkuherra nukkui Elmon treenien ajan kentän laidalla, mutta nyt kun Allu hokas miten kivaa agility on, tyyppi kiljuu kentän laidalla ja haluaisi tekemään kaikkea kivaa!