Sinä aikana kun vietin toipumislomaa Pattijoella koirien kanssa, isäni ahkeroi meille koiraportin eteisen ja olohuoneen välille. Nyt meillä pääsee vieraat sisälle ilman, että koirat on heti kimpussa :D Pojat vaan ei ehkä olleet siitä ihan niin innoissaan.. Portissa on näppärä ruuvikiinnitys, joten se on helppi laittaa tarvittaessa paikalleen, sillä koko aikaahan me emme sitä onneksi tarvitse..Eikö siitä tullutkin hieno:

Porttia päästiin melko pian testamaan, kun kylään tuli kummityttöni Milka (ikää5kk) äitinsä kanssa. Milka ei ole tottunut koiriin ollenkaan, joten tärkeää oli, että tutustuminen tapahtuu hallitusti eikä niin, että heti kun ovi aukeaa, kaksi pientä pastoria on nuolemassa naamaa. Poikia tyttönen kiinnosti kovasti ja hirveästi olisi tehnyt mieli pusutella, mutta hyvin uskoivat kieltoja. Lopulta poikien saatua tutustua Milkaan ja toisin päin, sai Milka loikoilla lattialla poikien ollessaomilla paikoillaan. Tätä ensin harjoiteltiin niin, että annoin namia kun olivat rauhallisia. Siitä harjoittelusta kuva:

Kyllä oli jälleen kiva todeta, että pojat ovat vaan innoissaan lapsista eikä muunlaisia tunteita koettu. Toki eläin on aina eläin, enkä näitäkään poikia jättäisi kahden kesken lapsukaisen kanssa..

Loppuun kuva silmänpalvojapojista. Heillä ei todellakaan ole lupa olla milloinkaan sohvalla, mutta kappas, yhtenä aamuna kun tulin suihkusta, tällainen näky minua odotti: