Kävin äsken hakemassa Allun pois eläinlääkäristä, jonne Allun pallit jäivät. Päädyimme tähän ratkaisuun, koska Tardak-piikeistä oli huomattava, mutta lyhytkestoinen apu. Toivomme näin saavamme hieman rauhaa elämäämme, ja luulen, että tämä ratkaisu helpottaa Allunkin oloa, kun ei tarvitse olla niin ärhäkkä koko ajan.

Tässäpä muutama otos pallittomasta pikku potilaasta. Nostin Allun takana näkyvälle punaiselle pedille ja peittelin, mutta herra kampesi itse lattialle makaamaan. Ja mihin asentoon, takajalat harallaan! Luulisi moisen tuntuvan ikävältä pallin poiston jälkeen..





Lopulta sain tyypin pysymään pedillä, mutta heti kun peiton laittoi päälle, herra halusi lattialle. Olkoon sitten ilman peittoa!



Elmoa ihmetytti tötteröpäinen kummajainen kovasti ja sitä piti nuuskia ensin kaukaa kuono pitkällä. Sitten sille piti haukkua ja murista, kunnes tunnistettiin pikkuriiwiöksi. Elmoa kummastutti sitten pikkuherran uneliaisuus ja Elmo yritti tökkiä Allua hereille. Elmoa piti komentaa oikein kunnolla, että se uskoi ettei Allupallua saa nyt häiritä. Tässä kuva kuinka kaukana Elmon pitää nyt pysytellä (huomatkaa myös sitruunapanta E:n kaulassa, sitä ei ole tarvittu vuoteen!):



*Edit
Pakko vielä lisätä, että itku meinasi päästä kun odottelimme vuoroamme Allun kanssa vastaanotolle. Allu katsoi minua suoraan silmiin ja tuli istumaan jalkojeni viereen rapsutettavaksi. Jotenkin sitä kai jännitti niin, että pienen koiran katse meinasi itkun tuoda silmään. No, reippaana tyttönä sitten ryhdistäydyin ja selvisimme reissusta ilman itkukohtausta :)