Maanantaina alkoi Allun tokotaival ja yllättävän hyvin alkoikin. Harjoittelimme kontaktia, luoksetuloa ja sivulle tuloa. Allu oli oikein innostunut tekemään liikkeitä, eikä toiset koirat kiinnostaneet juurikaan. Mamma oli ihan yllättynyt Allun rauhallisuudesta ja keskittymiskyvystä. Allu jaksoi hyvin koko tunnin keskittyä, vaikka oli jäinen ja märkä maa ja varmasti tassuja jo hieman lopussa paleltikin. Lopputunnista Allu tosin mietti hetken ennen pyllyn laskemista maahan =)

Elmon kanssa ollaan talviaika treenattu agilitya kerran viikossa. Huomaa kyllä, että mamman kannalta pitäisi päästä treenaamaan paljon useammin, jotenkin on ollut tämän talven ohjaaja hukassa.. Hupulla olisi kisat maaliskuun lopussa, mutta Elmo ei pääse starttaamaan siellä, kun mamma on sitä mieltä, että treeniä on takana ihan liian vähän. Taidetaan aloitella noista huppeleista toukokuussa tämä kisaaminen.. Mamma lupautui kesällä vetämään jälleen kursseja, joten vapaa-ajan vietto ongelmia ei taida olla..

Eilen lenkkeilimme Puijon maastossa Vilman, Kertun ja Monan kanssa. Tai tarkoituksena oli lenkkeillä, mutta Vilma lähti noin puolen tunnin lenkin jälkeen jonkin hajun perään ja oli omilla teillään puolitoista tuntia. Haravoimme metsää ristiin rastiin, mutta Vilmaa ei löytynyt. Huoli oli meillä kaikilla neidistä ja ehtipä Sari soittaa jo häkeenkin, että jos joku koiran löytäisi. Viimein kun jouduimme etsimisen pimeyden vuoksi luovuttamaan ja palasimme metsästä hiihtoladulle mistä lähdimme, juoksi Vilma metsästä. Ihan väsyneenä, mutta iloisena ja kaikinpuoli ehjänä. Missä lie oli neiti ollut kaivamassa/metsästämässä, se ei meille varmaan koskaan selviä.. Tästä opimme ettei Vilmaa päästetä enää irti Puijolla!