Lauantaina se päivä sitten vihdoin koitti, että aloitimme Elmon kanssa virallisten kisojen starttaamisen oman seuramme Hukka-Putken kisoissa täällä Kuopiossa. Ensimmäinen rata oli agilityrata ja voitte vaan arvata miten paljon mammaa jännitti heti heräämisestä alkaen tuo startti. Rata meni kohtailaisen hyvin,  alussa tuli kielto hypyltä, kun kentällä oli Elmon mielestä niin hyvä haju, että se piti haistaa ensin. Toinen vitonen otettiin perinteisesti kepeiltä, Elmo on todella sitä mieltä, ettei niitä tarvitse suorittaa loppuun saakka. No, onneksi kepit sujuivat sen yhden korjaamisen jälkeen mainiosti. Sitten tuli kielto, kun mamma häkeltyi omasta ohjaustaidostaan ja sai Elmon menemään putkeen oikeasta päästä (lähes samanlainen kiemura oli nyt kun maanantain Huppeleissa putkeen menossa) ja en meinannut muistaa ohjata Elmoa hienon putkisuorituksen jälkeen.. No, loppurata menikin sitten oikein hyvin, saldona radalta siispä 15 virhepistettä ja aikavirhettä 8,10s, sijoitus 8. Niin, onnistuimme tekemään aikavirheen, vaikka olen aina ajatellut ettei ajan kanssa ole meillä ongelmia. Mutta kepeillä korjatessa äkkiä hurahtaa tuo 8s ja sitten kun herra haistelee hajuja =) Hyvä mieli jäi eka radasta, Elmo malttoi lähdössä pysyä paikoillaan niin kauan kuin mamma halusi ja Elmo otti kaikki kontaktit upeasti! Kontaktitreeni on tuottanut tulosta.

No toinen rata sitten.. Kyseessä hyppyrata ja suoritusten välillä aikaa noin neljä tuntia. Väsynyt koira ja vauhdikas rata, voitte arvata. Elmo varasti lähdössä, eli käytännössä starttasimme Elmon kanssa ekalta esteeltä yhtä aikaa. Te jotka Elmon vauhdin tiedätte, arvaatte varmaan ettei mamma juoksemalla koiraansa saanut kiinni. Ensimmäiset kolme estettä mentiinkin sitten Elmo edellä ja mammalla jäi kaikki hienot suunnitellut ennakoivat valssit ja muut kuviot tekemättä. Kun Elmon yhytin kiinni, etenimme kohtalaisesti radalla, kunnes eteen tuli taas ne viheliäiset kepit. Elmo skippasi yhden välin ja kun aloin sitä korjaamaan, väsynyt Elmo-herra käveli pari väliä väärään suuntaan. Eli hylly napsahti. Elmo myös keppien korjauksessa räksytti mammalle pää punasena, josta tiesin, että Elmo on oikeasti todella väsynyt. Suoritimme radan kuitenkin loppuun ja ihan ok se sitten menikin. Mutta jos se alku olisi mennyt niin kuin suunnittelin eikä niin kuin Elmo halusi, olisi ratamme ollut todella hyvä. Rata olisi varmasti ollut Elmon mieleinen, koska vauhtia radalla olisi ollut. Mutta kun ohjaus jää jälkeen, niin kaikki menee sitten metsään..

Opimme jälleen paljon uutta, ja tiedänpähän mitä nyt alamme treenaamaan entistä kovemmin. Ja voi kun tuon jännityksen saisi mamma vielä karsittua pois itsestään, sillä totta kai se heijastuu myös koiraan..